maanantai 24. maaliskuuta 2014

Hulluna hortaan

Täällä käy vain suhina, kun pienet tomaatin ja lehtikaalen taimet kasvavat. Lehtikaali iti seuraavana päivänä kylvöstä eikä tomaatillakaan mennyt kauan. Tiedän kyllä, että kohta vauhti hidastuu, joten lehtikaaleja ja tomaatteja saadaan vielä odotella. Ja totuuden nimissä ulkonakin on vielä matkaa siihen, että sinne voi mitään kylvää. Mutta ei haittaa. Kevättä (ja kesää) on ilmassa.




Lehtikaali iti kyllä sellaista vauhtia (vajaassa vuorokaudessa), että ystäväni epäili sen olevan geenimanipuloitua :). Alkoi itseänikin vähän epäilyttää, ja niinpä tilasin eilen satsin uusia luomulaatuisia siemeniä… En tiedä, onko sillä mitään merkitystä, mutta tuntuu mukavammalle. Mutta kyllä nämäkin lehtikaalit saavat kasvaa rauhassa. Ehkä ne on nämä Valdresin ihmeelliset energiat, jotka saavat siemenet itämään? 


Mutta vaikka viljely onkin niin kivaa ja (ainakin joskus) tyydyttävää, niin kannattaa muistaa, että tuolla ulkona kasvaa monenlaista ihan viljelemättäkin. Tänä kesänä ajattelin perehtyä lopultakin myös luonnonyrtteihin ja niiden käyttöön keittiössä. Nokkonen on jo käytössä, mutta tuolla kasvaa niin paljon muutakin hienoa. Tunnen aika paljon luonnonkasveja, mutta pakko tunnustaa, että niiden syöminen oudoksuttaa… Tuntuu jotenkin niin vaikealta laittaa siankärsämöä tai poimulehteä salaattiin. Tai syödä horsmaa… Voikukka vielä menee. Luulen, että se voi tuntua luonnollisemmalta niistä, jotka eivät tunne näitä kasveja ennestään. En tiedä. Mutta nyt ajattelin minäkin opetella. 


Aiheesta on tietoa netti pullollaan ja monta hyvää kirjaakin. Jonkin sortin klassikko on Raipala-Cormierin (Frantsilan yrttitilalta) "Luontoäidin kotiapteekki", mutta ehkä vielä parempi (ainakin visuaalisesti) on Raija ja Jouko Kivimetsän "Hulluna hortaan". Suosittelen. Ja mikäli luonnonkasvit eivät ole ennestään tuttuja, niin tueksi ehdottomasti myös jonkin sortin värikuvakasvio tai kasveja tunteva sukulainen tai kaveri. Kaikki ei nimittäin ole syötävää, mikä tuolla ulkona kasvaa. "Kasvien salaiset voimat" on taas kirja, joka on tosi mielenkiintoinen, jos kasveihin liittyvä mystiikka ja perinteet kiinnostaa. 

Vaikka ympärillä kuohuaa ja myrskyää ja se vaikuttaa omaankin tilanteeseeni, niin vallitseva olotila on kuitenkin "happy". Sen täytyy olla tuo aurinko ja nuo ikkunalla itävät kasvit. Ne luo uskoa siihen, että kyllä se taas tästä. Muistakaa nauttia lisääntyvästä valosta. Elämme vuoden ihaninta aikaa. Just nyt!

Koettakaapa kuunnella seuraava tanssimatta :).


maanantai 17. maaliskuuta 2014

Tästä se lähtee...

No niin, tästä se lähtee. Ja mielestäni just oli viime kevät ja vannoin, että ei enää koskaan noita pieniä purkkeja tänne sisälle haisemaan, sotkemaan ja viemään tilaa. Mutta nyt on sitten tomaatin ja lehtikaalin siemenet purkeissa. Ja näitä purkkeja tulee vielä melkoisesti lisää, kunhan tämä kevät tästä etenee...



Eli nostettiin tänään oikein konkreettisesti kissa pöydälle ja sitten vielä pyyhittiin kissalla pöytää :D (hih, tyhmät vitsit on niitä parhaita…). Hoidettiin kylvöhomma Ivarin kanssa. Kerran nostin sen pöydältä alas kun se huiski hännällään mullat lattialle, mutta annoin sitten periksi. Se ilmestyi pöydälle aina uudestaan. Niin siinä yleensä käy - jokainen kissanomistaja sen tietää... Eikä siinä mitään, se oli erinomaisen innokas ja tarkkaavainen apuri. Osaa ehkä tehdä tän homman ensi keväänä ihan itse?

Taimikasvatus pitää aina sisällään pikkutarkkaa nipertämistä. Sen voi kuitenkin valita, missä vaiheessa haluaa näitä pinsettihommia tehdä. Joko nipertää pikkuruisten siementen kanssa tai sitten nyppii niitä pienenpieniä, hentoja, katkeilevia ja toisiinsa sotkeutuvia taimia sieltä hajakylvöstä… Itse näpertelen mielummin tässä alkuvaiheessa. 

Hoidan tämän jutun niin, että laitan samaan purkkiin vain kaksi tai kolme siementä ja aluksi aika vähän multaa, jota lisäilen sitten sitä mukaa kun taimet kasvaa.  Jos käy niin onnekkaasti, että purkin kaikki taimet näyttävät elinvoimaisilta, siirrän ne kaikki sitten vähän isompana ja vahvemapana isompiin purkkeihin ja hävitän mahdollisesti hennot ja huonot alut. Yleensä niitä heikkoja ei ole, koska olen jostain syystä kunnostautunut tomaatintainten kasvattajana :). En ihan ymmärrä miksi. Myöhemmin keväällä onkin sitten ongelmana se, mihin ne kaikki taimet oikein laittaa kasvamaan… Aika ison osan lahjoittelen ystäville ja naapureille. Katsotaan miten tänä vuonna käy, nyt kun olen taimenkasvatustaitojani oikein kehunut...

Ja tuollainen pieni, teräväkärkinen hopealusikka on muuten erittäin hyvä pienten siementen annostelija. Parempi kuin sormet.









Että tällaista täällä tänään. Pelargonitkin pääsivät uuteen multaan ja hevoset saivat sunnuntaipuunauksen. Nyt ulkona on uskomaton kuutamo ja joki kimaltelee kuun valossa - voisinpa jakaa tuon uskomattoman maiseman kanssanne! 

Tähän loppuun vielä vielä "vähän" aiheesta poiketen: euroviisut. Norjassa euroviisujen valinta on iso juttu ja tänä vuonna loppukilpailuun valittiin tuntemattoman bergeniläisen putkimiehen Espen Carlsenin kappale "Silent storm". No, en euroviisuista todellakaan täällä hehkuttelisi, jos ei olisi hehkuttamisen aihetta. Silent storm on mielestäni niin pakahduttavan, itkettävän kaunis, että haluan jakaa sen myös teidän kanssanne. Ei todellakaan mitään perus eurovisiohuttua tällä kertaa. Hyvä Norja! Saattaa viedä koko potin - ainakin se on saanut minut kyynelehtimään jo monta kertaa. 




ps. Silent stormista hyvä aasinsilta: ulkona nousi yhtäkkiä ihan kunnon myrskytuuli… näitä vuoriston erikoisuuksia nämä tyhjästä nousevat tuulet. Suojelusenkelit olkoon hevosten kanssa, jotta ne ei loukkaa itseään. Tuuli saa ne riehumaan ja niillä ei ole enää talvikenkiä jalassa… siellä on paikoitellen vielä aika jäistä. Toivottavasti tuuli häipyy yhtä nopeasti kuin ilmestyikin...

torstai 13. maaliskuuta 2014

Risuja

Jos olen valittanut keleistä, niin nyt en valita. Täällä on ollut jonkin aikaa jo tosi kaunista. Eilen juotiin ensimmäiset kahvit ulkona. Kannettiin puutarhatuolit heinäpaalin viereen ja kuuneltiin hevosten rouskuttelua, samalla kun nautittiin kahvista ja auringosta. Bongattiin ensimmäinen perhonen ja kissat venyttelivät raajojaan auringon lämmössä. 

Nyt on takana kipakka pakkasyö ja se tuntuu täällä sisälläkin, koska lattialämmitys on (taas kerran) epäkunnossa. Haluan sen takan! Ei sen puoleen, sitä pysyy virkeänä, kun on vähän viileää ja kohta aurinko jo lämmittää liiankin tehokkaasti :).

Jokavuotinen varaslähtö kevääseen ovat nämä oksat. Nyt on kesä jo niin lähellä, että pienet lehdet ilmestyvät pikavauhtia täällä sisällä. Olen laajentanut omaa repertuaariani koivunoksista ja mustikanvarvuista muihinkin oksiin, ja mitä kaikkia  ihanuuksia tuolta löytyykään! Jotenkin nämä katoavat sinne muiden oksien sekaan niin, että tuolla luonnossa näiden kauneutta ei tule aina huomattua. 






Tänään on torstai ja tulppaanipäivä. Oksat saavat seuraa. Mukavaa loppuviikoa ja toivotaan teillekin hienoja kelejä. Nautitaan ja pysähdytään aina välillä - kevät menee hujauksessa!

torstai 6. maaliskuuta 2014

Inspiraatio iski!

Sain paketin postissa. Tai kaksikin. Ihan kuin joulu! Tosin ne oli nettikaupasta, mutta ihan sama - olivat niin kivoja ja odotettuja paketteja. 


Tuli täydennystä öljyväreihin ja vähän akryyleihinkin. Olen hankkinut öljyvärit jo kymmenen vuotta sitten, mutta ne on jääneet käyttämättä. Öljyvärimaalaus ei ole erityisemmin edes kiinnostanut - piirtäminen, liidut ja akvarelli ovat olleet enemmän mun juttu.  Niin luulin. Toissa viikonloppuna maalauskerhossamme oli kuitenkin taas viikonloppukurssi norjalaisen taiteilijan johdolla ja perehdyttiin öljyväreihin. Ja inspiraatio iski!





Opeteltiin lähinnä vain tekniikkaa, mutta mitä kaikkea öljyväreillä voikaan saada aikaan! Viime viikonlopun olin ihan vapaaehtoisesti maalaushuoneellamme maalaamassa kaksi päivää, ja koko tämän viikon erilaiset aiheet ovat vilisseet päässä ja sormet syyhyävät taas maalaamaan...

Mutta ei siinä kaikki. Tuli se toinenkin paketti ja siihenkin liittyy inspiraatio. Tuli nimittäin lankoja.


Ihanaa indigonsinistä alpakkalankaa Punoa. Ja niille, jotka ehkä tietävät, että mulla saattaa olla ennestäänkin aika monet langat tuolla piirongin laatikossa, voin kertoa yhden jutun: tuossa sohvapöydällä on yhtä hihaa vaille valmis pitkä villatakki! Neulominen on uusi jooga luki jossain. Joogasta en tiedä (ehkä sormijoogaa…), mutta meditaatiota se on parhaimmillaan. Tai olisi, jos ei katsoisi televisiota samalla :). Mutta kyllä se silloinkin kummasti rauhoittaa mieltä ja laittaa asioita järjestykseen tuolla välillä kovin sekaisessa mielessä. 

Ja täällä pohjolassa neuleet eivät ole mikään talvijuttu:  miten ihanaa onkaan viileänä kesäyönä vetäistä kevyt alpakkainen neule t-paidan päälle :). 

Että tällaista täällä. Kädet huutavat tekemistä. Ja kun päivällä ei kehtaa vain taiteilla tai tehdä käsitöitä, olen harjannut talvikarvaa pudottavia hevosia. Sekin on hienoa meditaatiota. Jaksaisin tehdä sitä tuntitolkulla, varsinkin kun kevätaurinko vähän pilkistelee - hevoset vaan kyllästyvät välillä :). 

Inspiraatiota teillekin - mihin ikinä haluattekaan inspiroitua! Flow:ssa mieli lepää. Ja jos et tunne käsitettä "flow", käy lukaisemassa se täältä.

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Lettukestit

Aika on taas rientänyt ja monenlaista tapahtunut. Sieltä ikävästä päästä nämä kelit. Pirun sateet erilaisissa olomuodoissaan: vetenä, räntänä, jäisenä sateena ja välillä lumena.  Aurinko on käynyt vain kurkistamassa pilven raosta - yleensä ei sitäkään. Ja se vaikuttaa kaikkeen - ihan kaikkeen. Tai ainakin perusvireeseen kaiken takana. Nyt on onneksi luvattu vähän kauniimpaa ja tänään näkyi jo sinistä taivasta ja melkein aurinkoakin… Ja tuntui, että kaksi kuukautta kestänyt flunssakin alkaisi olla taittumaan päin. Joten jospa se tästä ( ihan kuin olisin sanonut tämän aikaisemminkin…).



Harakkaa hääräsi jo sisustuspuuhissa oksa suussaan ja joen rannalla luritteli kevätlauluja jokin talitiaista eksoottisempi laulaja. Lähes aurinkoisen päivän kunniaksi siivosin kodin, harjasin hevoset, ulkoilutin koirat, sammahdin ruoka-aikaan sohvalle ja päivällinen vaihtui iltapalaksi. Pirkka-pinaattilettujen puutteessa paistoin ihan itse pinaattilettuja. Ei tullut ihan yhtä nopeasti, mutta aika paljon parempia…






Voilà! Ja letut syödään tietenkin maidon kanssa. Olisittepa jakamassa - näitä tuli aika monta.

Mukavia maaliskuun päiviä!